Tässä se sitten on. Uusi koti, uusi alku. ''En pidä noista seinistä mutta minulla ei ole varaa hienompiin'': Charlotta valitteli ja huomasi tien toisella puolella ravintolan tai jonkin kahvilan.

Charlotta oli kuin luuta ja nahkaa pitkän eristyksen jälkeen, hän ei halunnut lihoa vaan halusi saada lihaksia suurentumaan.

Pian Charlotta huolestui raha-asioistaan ja alkoi etsimään töitä. Joku kaipasi kokkia ja hän tuumii:'' En ikinä ole laittanut ruokaaa, ei sovi'' 

''Siinä!'': Charlotta kiljui ilosta. Kahvilassa tarvitaan siivoojaa ja sitä hän on jokaikinen päivä lapsuudessa tehnyt.

Kahvilassa oli samanlaiset seinä kuin uudessa talossa. ''Hhmm, eivät nuo seinät näytä niin pahalta näytä'': hän tuumii.

Sisällä kahvilassa oli pistävä haju, ei ihme, että siivoojaa tarvitaan.

Charlotta löysi kahvilan omistajan joka näytti kovin nuorelta:''Ömm, anteeksi. Teillä olisi siivoojan paikka vapaana?''

Paikan omistaja nosti vahingoniloisen hymyn ja nauroi:'' Haha, työ meni jo, luuseri!'' Hytkähdin vastauksesta ja päätin lähteä pois.

Käännyttyäni mies kysyi:'' Haitko sinäkin työpaikkaa? Anteeksi uteliaisuuteni, mutta nimeni on Jonne Kotala'' Katselin hieman ihmeissäni ja vastasin:'' Kyllä, kyllä yritin saada työpaikkaa, nimeni on muuten Charlotta Colours''

Jonne kertoi naapuruston ihmisistä ja tavoista. Tavat eivät kyllä poikenneet ollenkaan synnyinseudustani.

Tunsin sisälläni oudon tunteen, katsoin Jonnea lumoutuneena ja vahingossa sanoin:'' Olet ihan...'' Lauseeni keskeytyi Jonnen nauramiseen ja minua hävetti.

Jonne lopetti nauramisen ja sanoi:'' Ei mitään, sinä olet ihana'' Punastuin imartelusta, aloin käsittämään aivan uutta tunnetta: ihastuminen

Otin koukusta kiinni ja hiukan lähentelin Jonnea ja kuiskasin vihjailevasti:'' Mennäänkö syömään?''

Ikäväkyllä, Jonne sai poltettua valmisateriaa onneksi minun ei ollut poltettua. Minua kuvotti kahvilan siisteys.

Katsoin Jonnea kohti:'' Jonne, missä päin sinä asut? Minä asun tässä vieressä'' Jonne nyrpisti nenäänsä ja vastasi:'' Parin kilometrin päässä.''

Nousimme pöydästä ja halasimme, Jonne kuiskasi minulle:'' Nähdään huomenna'' ja vinkkasi silmäänsä.

Istuin vielä terassilla ja katsoin kun Jonne käveli taksiin! Hän oli taksikuski, kun Jonne lähti, lähdin kävelemään kotiin.

Astuin suihkuun yhä Jonnen lause mielessäni.

Vesi valui naamalleni ja pohdin:'' Voisiko Jonne rakastaa minua?''

Suljin tyytyväisenä silmäni ja kuvittelen mitä huomenna tapahtuisi. Tajusin pian, että en tiedä hänen puhelinnumeroaan saati sitten missä hän asuu, eikä minulla edes ole puhelinta.